Kohti joulutunnelmaa

Reipin joulu on jo perinteeksi muodostunut lämminhenkinen tilaisuus. Museon välittömässä läheisyydessä sijaitsevalla tilalla voi tutustua lampaisiin, hevosiin ja muihin pihapiirin eläimiin. Syksyllä teknistä johtajaa lempeästi pohkeeseen näykännyttä sikaa ei tällä kertaa näkynyt. Se oli lepovuorossa.

Ohjelmassa oli ainakin talutusratsastusta ponilla ja hevosella sekä mukava teatteriesitys. Karoliina Blackburn ja Marika Heiskanen Teatteri Siperiasta esittivät kirjoittamansa näytelmän Porosijainen. Lisäksi paikalla oli oivallinen tilaisuus nauttia pihakahvilan antimista samalla maatiaiseläimiä ihaillen. Myös joulupukki oli huhujen mukaan lähistöllä.

Hyvinvoivan yhteisön elinvoimaisuus

Pureudun hetkeksi tärkeään ja varsin haastavaan aiheeseen. Keskiössä on yhteisöllinen hyvinvointimme, asenteemme ja näkemyksemme. Tavoitteeni on herätellä keskustelua, ei tehdä tieteellistä analyysiä. Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen tulkinta hyvinvoinnista.

Hyvinvointi viittaa usein vaurauteen ja hyvään terveydentilaan. Hyvinvoinnille on erilaisia määritelmiä ja mittareita, mutta lopulta se on meille jokaiselle subjektiivinen käsite. Hyvinvointimme koostuu useista tekijöistä, sekä mitattavista asioista että yksilökohtaisista arvostuksista ja tuntemuksista. Terveys, elinolot ja toimeentulo ovat mitattavia, kun taas sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen ja onnellisuus ovat yksilöllisiä osatekijöitä ja ne yleensä tukevat toinen toistaan.

Yhteisöllisyys on vaikeammin määriteltävä kokonaisuus. Perinteisten yhteisöjen murtuminen liittyy teknistymiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Me yksilöinä irtaudumme totunnaisista ajan, paikan ja perinteiden rajaamista kehyksistä. Ajatellaan vaikka talkootoiminnan ja aktiivisuuden muuttumista muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Kaupungistumisen myötä maaseudun yhdessäolo-organisaatiot ovat muuttuneet asiaorganisaatioiksi, kuten virastot, laitokset ja yritykset; persoonattomuus lisääntyy.

Elinvoimaisuusuuden osalta viittaan kaupunginjohtaja/väitöskirjatutkija Kari Karjalaisen artikkeliin ’Elinvoimainen koulutus on Suomi-konsernin tarjoama korvaamaton etu ja aluepoliittinen elinvoimatekijä’. Hänen suostumuksellaan olen poiminut artikkelista muutamia mielestäni tähän kirjoitukseen soveltuvia ajatuksia.

Elinvoimaisuutta voidaan arvioida useilla eri mittareilla – Kari on päätynyt arvioimaan sitä elinvoimatekijöiden rakenteilla. Hänen tavoitteenaan on luoda kuntien elinvoimaan vaikuttava johtamismalli. Osaamista tukeva koulutus on yksi keskeinen elinvoimaisuuteen vaikuttava tekijä. Tulevaisuuden koulutuksen tulisi olla elinvoimakoulutusta, mihin kuuluu digitaalisuus ja koko maailman kattava oppimisverkko. Nuorille tämä on luontaista, me 60-luvulla ja aiemmin syntyneet joudumme pinnistelemään asian suhteen enemmän.

Elinvoimaisuuden jaottelu yksilön elämän eri vaiheisiin selkeyttää yhteiskunnan perustehtäviä. Karin mallin mukaan kannattaisi lähteä parantamaan elinvoimaisuutta tästä näkökulmasta. Ensimmäinen jakso on lapsuuden ympäristö, toinen koulu- ja oppimisympäristö, kolmas aikuisuuden elinvoimaympäristö ja neljäs seniorivaiheen ympäristö. Näiden osa-alueiden tutkiminen ja koulutuksen merkityksen arviointi yleisesti ovat tulevaisuuden keskeisimpiä muutostekijöitä, jotka selkeyttävät yhteiskunnan perustehtävää eli elinvoimaisuuden kehittämistä.

Yhteiskunnan elinvoimaisuuden tunnusmerkkejä ovat, miten huolehdimme heikoimmista ja kuinka rohkaisemme eri alojen osaajia ja yrityksiä luomaan uutta teknologiaa ja uusia toimintamalleja.

Työskentelin aiemmin etsien ihmisille työtä ja työpanoksen tarvitsijoille oikeaa tekijää. Tuolloin oivalsin asenteen merkityksen onnistumiseen. Asennetta sanotaan myös katsomukseksi. Se on pysyväksi lujittunut käsitys elämän perusasioista, näkemys tai näkökanta. Se viittaa suhtautumistapaan, mielipiteeseen tai käsitykseen.

Maakunta- ja soteuudistuksen jälkeen meidän tulee Pirkkalassa edelleen kantaa vastuuta ja kehittää eri elämänvaiheiden tarpeita. Me haluamme kuulua toimivaan yhteisöön, joka tuottaa meille mukavan yhdessäolon ja ystävyyssuhteiden lisäksi hyvinvointia ja elinvoimaisuutta.

_dsc2227-hdr

 

Taloutta Pirkkalassa

Kuntalaki toteaa: ’Valtuusto vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta. Valtuuston tulee päättää kunnan ja kuntakonsernin toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista sekä päättää talouden, rahoituksen ja sijoitustoiminnan perusteista ja hyväksyä talousarvio.’

Talousarvio on kuntalaisten äänestämien valtuutettujen tärkein vallankäytön väline. Sen avulla määritellään resurssit ja suuntaviivat viranhaltijoiden valmisteluun. Pirkkalan valtuusto kokoontuu päättämään vuoden 2017 talousarviosta maanantaina 14.11.

Voimakas rakennemuutos on ravistellut Suomea viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Meneillään oleva sote- ja maakuntauudistus on eräs keino reagoida paisuneeseen julkisen talouden tilaan. Kokonaan uusien kasvualojen edistäminen ja koulutuspolitiikan ajantasaisuus hillitsevät rakennemuutoksen vaikutuksia. Elinkeinopolitiikan kehittäminen, yritysten näkökulman ymmärtäminen, ja vanhojen rakenteiden kyseenalaistaminen ja niistä irti päästäminen nopeuttavat muutoksesta selviytymistä.

Vanhojen rakenteiden tekohengittäminen, joka nielee verovaroja, ei ole maailmanlaajuisessa muutoksessa vaihtoehto. Huonot suhdanteet tai taantuma eivät enää selitä sitä, ettei julkisen sektorin olisi mukauduttava muutokseen.  Meillä ei ole varaa lykätä muutoshaasteita tulevalle sukupolvelle. Päinvastoin talousstrategiaamme täytyy kuulua nuorista huolehtiminen.

Kunnissa lasten ja nuorten tulevaisuudesta huolehtiminen alkaa uuden opetussuunnitelman toteuttamisen tasolta, jossa tärkeää on toimintakulttuurien ja työtapojen muutoksen tukeminen. Käytännössä tämä tarkoittaa eniten digiloikasta selviämistä, jossa laitteiden ja verkkoympäristöjen avulla etsitään uusia oppimisen tapoja. Opettaja on sparraaja ja nuorten osaamisen tukija. Opettamisen sijaan omaehtoinen oppiminen ja kekseliäisyys ovat keskiössä.

Tulevaisuudessa kunnan toimintaa on johdettava arvoperusteisesti, jolloin kapeakaistaisesta siiloajattelusta siirrytään kokonaisvaltaiseen ja suuntaa näyttävään johtajuuteen. Kohtaamisten ja vuorovaikutuksen mahdollistaminen eri yhteiskuntaryhmien välillä on keskeinen osa tätä toimintaa. Arvojohtaminen ei ainoastaan merkitse valintoja ja niiden sisällön määrittelyä, vaan myös ymmärrystä siitä, mikä on milläkin hetkellä tärkeintä ja suotuisinta kuntalaisten edun kannalta.

Jään innostuneena odottamaan maanantaita 14.11. jolloin pääsemme käyttämään meille kuntalaisten suomaa päätösvaltaa. Haluan olla mukana positiivisessa muutoksessa, Pirkkalan kehittämisessä, mutta en tukemassa vanhojen rakenteiden ylläpitämää seisahtunutta tilaa.

 

 

 

 

 

Laukon kartano

Visiitti Vesilahteen on aina mukava asia. Laukon kartano ei tee siitä poikkeusta, päinvastoin! Viimeisestä käynnistäni on jo aikaa, se oli 1980-luvulla ennen ravihevosten aikaa.

Laukon historia on mielenkiintoinen, siitä lisätietoa linkin takaa: Laukon historiaa!

Nykyään Laukon toiminta on matkailupainotteista ja nettisivuilla kerrotaan sen olevan uuden vuosituhannen viihtyisä kartanomatkailukeskus. On otettu uusi askel. Kartanossa asuu isäntäväen (Liisa Lagerstam ja Jouni Minkkinen) lisäksi ’kyläläisiä’ Alueella olevia asuntoja on remontointu ja korjailtu viimeisten vuosien aikana. Yhteisöllisyys kasvaa ja aluetta kehitetään edelleen. Suosittelen lämpimästi vierailemaan ja tutustumaan Laukon kartanon hienoon miljööseen ja esillä olevaan taiteeseen.

 

Pahoinvointi lähtee, hyvinvointi jää

Otsikon lisäksi lainaan pari asiaa 9.10. Aamulehden kirjoituksesta, koskien sote- ja maakuntauudistukseen liittyviä muutoksia ja ajatuksia. Jutun ingressi (alkukappale) alkaa toteamuksella: ’Kaikki kunnat eivät pysy hengissä sote-aikaan asti.’ Hieman myöhemmin todetaan, että yksikään kunta ei pärjää vanhoilla konsteilla. Artikkelin kirjoittajan mukaan näin sanovat asiantuntijat, jotka hekin esittävän enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Olen samaa mieltä ainakin tuon keinovalikoiman osalta. Vallitsevaan skeptisyyteen suhtaudun kuitenkin varauksella. Koska minullakaan ei ole yksikäsitteistä vastausta kysymyksiin, keskityn tässä kirjoituksessa hyvinvointiin. Se jää, tai oikeastaan se pitää rakentaa.

Tekninen lautakunta (Pirkkala) on viimeisen vuoden aikana käsitellyt kolmea keskeistä hyvinvointiin liittyvää hanketta: Liikkumisen verkkoa, ulkoilureittisuunnitelmaa ja venerantojen kehittämissuunnitelmaa. Nämä suunnitelmat ovat yleisluontoisia, mutta antavat hyvän lähtökohdan varsinaiseen suunnitteluun ja toteutukseen. Edellä mainittujen suunnitelmien lähtökohtana ja tavoitteena on hyvinvointi, sylilapsista senioreihin. Sivistyspuolella merkittävä hyvinvointia edistävä hanke on ’Liikkuva koulu’, joka täydentää kunnan tarjoamia palveluita. Liikkuvan koulun tavoitteena on aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä.

Kunnan  rakenteiden ja palvelutarjonnan tulee edistää tämänkaltaisia hyvinvointia lisääviä hankkeita. On tärkeää saada seurat, järjestöt ja muut verkostot yhteistyöhön palveluiden luomiseksi ja kehittämiseksi.

Virkistyspalveluiden kehittäminen on Pirkkalassa hyvällä tasolla, myös viheralueohjelmien osalta. Viherolohuoneiden toteuttaminen vaatii kuitenkin aktiivista otetta. Reippi, Virkaniemi ja Pereensaari sijaitsevat luonnonkauniilla ja keskeisillä paikoilla, mutta niiden hyödyntämisessä on vielä paljon tehtävää. Näiden kuntalaisten virkistäytymiseen osoitettujen alueiden aktivoiminen edellyttää uudenlaista yhteisöllisyyttä ja innovatiivisuutta. Meidän tulisi yhdessä luoda uutta Pirkkala-henkeä, joka tähtäisi aktiivisen osallistumisen ja osallistamisen kautta kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen.