Vuoden 2021 Ystävänpäivää saamme viettää kauniina pakkaspäivänä. Vallitsevista koronarajoituksista johtuen, monet nauttivat ulkoilusta hiihdellen tai retkeillen luonnossa. Osa pitelee pakkasia sisätiloissa. Ja on hyvä muistaa, että moni on töissä. Joukkuelajit, mukaan lukien isommat kokoontumiset, eivät ole nyt mahdollisia. Uusia ohjeistuksia odotellaan helmi-maaliskuun vaihteessa, juuri nyt näyttää siltä, että ne jatkuvat vielä tovin. Turnauskestävyyttä koetellaan, mutta me selviämme tästä varmasti. Ei taida olla edes vaihtoehtoja. Eteenpäin.

Omaan allakkaan on tälle päivällä asioita laidasta laitaan. Aamulla kävimme nuorimmaisen kanssa isäni haudalla. Tänään tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta hänen pois menostaan. Muistan tietenkin tuon päivän kuin eilisen, aika rientää vauhdilla. Kaipaus ja muistot säilyvät kirkkaina.
Ystävänpäivä on hyvä päivä, voisi ajatella tällaisia päiviä olevan enemmänkin. Ihmisten välinen kommunikaatio tapahtuu tällä hetkellä entistä enemmän erilaisten välineiden ja alustojen avulla. Se on tiettyyn rajaan asti hyvä asia, mutta liika on liikaa myös sen suhteen. Jää nähtäväksi palautuuko sosiaalinen kanssakäyminen uuden normaalin koittaessa. Toivon ja uskon niin, sitä kuitenkin tarvitaan ja jopa kaivataan.

Kevättä kohti mennään, senhän voi helposti todeta lisääntyneen valon määrästä. Sanotaan, että valoisuus heijastuu myös mielialaan. Olisi oikein mukavaa nähdä yhtälailla sydämiä ja iloisia ilmeitä useampaankin otteeseen vuoden kuluessa. En ainakaan usko siitä kovasti haittaa olevan 🙂


