Kuntavaalit pidetään näillä näkymin huhtikuussa, vaikka vaalien siirtämistä on väläytelty. Pandemiasta johtuvien suositusten ja rajoitusten vuoksi perinteiset toritapaamiset ovat pannassa. On siirrytty virtuaaliseen kampanjointiin.
Työelämässä olemme jo tottuneet etätyöhön, sama malli on nyt sovellettava vaalikentille. Pidän tätä pääsääntöisesti positiivisena asiana. Moni meistä joutuu menemään mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta vastavuoroisesti kehitämme digitalisaatioon liittyviä taitojamme. Niitä me tarvitsemme joka tapauksessa enenevässä määrin, vaikka itse teknologia ei ole itseisarvo.
Virtuaalinen kohtaaminen ei ole sama kun kasvotusten kohtaaminen. Se on kuitenkin mielestäni tyhjää parempi. Päivän aikana kuulemani palaute oli positiivista, on ilo tavata ihmisiä, vaikkakin turvavälin päässä. On selvää, että odotamme paluuta uuteen normaaliin.
Ja Seiväslammen laavulle kuului oikein hyvää. Siellä oli iloinen ja hyvähenkinen joukkue tarjoilemassa mehua ohikiitäville hiihtäjille. Myös nokipannukahvit sai halutessaan.

Tarina jatkuu ja opimme matkan varrella paremmaksi tuon tekniikan osalta. Joku totesi osuvasti: ”tekniikka petti, mutta ihmiset eivät”. Minusta se oli sopivasti sanottu.

