
Koronapandemia on edennyt kiihtymisvaiheeseen. Koronapandemia on maailmanlaajuinen uhka. Koronapandemia on lisännyt väestön liikunnan polarisaatiota. Ja niin edelleen, näitä uutisia olemme tottuneet lukemaan päivittäin. Elämä kuitenkin jatkuu, lomaakin vietetään.
Pormestarikauteni aikana olen pyrkinyt lomailemaan siten, että niiden vaikutus työni tekemiseen olisi mahdollisimman vähäinen. Siksi lomaillaan silloin, kun melkein kaikki muutkin lomailevat, tai on muuten hiljaisempi jakso. Vuoden pari ensimmäistä viikkoa ovat työn puolesta (yleensä) hiljaisempia, joten talvilomamme ajoittui viikoille 1-2/2021.

Alkuperäinen lomasuunnitelmamme muuttui pandemian myötä Lapin matkailuksi, joka sinänsä oli hyvä asia. Kotimaan matkailun tukeminen, edes pienessä mittakaavassa, on tärkeää alueen elinvoiman kannalta. Auto junaan Tampereelta ja yö viihtyisässä hytissä kohti Kolaria. Junamatkan ainoa tavattu ihminen oli konduktööri, joka kävi kysymässä lippua ja toivottamassa hyvää yötä. Autojuna on hyvä keksintö, kiitos VR.

Matkamme ensimmäinen etappi oli Levi. Hieman arvelutti, miten siellä koronalingossa oikein pärjäillään, mutta huolet häipyivät saapumisen yhteydessä. Kylässä oli todella hiljaista, turvaväleistä oli helppo huolehtia, satunnaisilla kulkijoilla oli maskit kasvoilla. Huojentavaa, mutta samalla hieman huolestuttavaa. Elinkeinon harjoittajilla on todella kovat ajat.

Huolimatta turistien puuttumisesta lähes kokonaan, oli rohkaisevaa huomata kuinka positiivisesti paikalliset ihmiset suhtautuivat vallitsevaan tilanteeseen. Ei kuulunut itkua eikä hammasten kiristelyä. Positiivinen asenne ja hymy kasvoilla tuntui olevan paikallisten tyypilliset tunnusmerkit.


Säiden suosiessa oli hyvä ja helppo harrastaa monipuolista ulkoilua ja liikuntaa luonnossa. Toki perinteisesti hieman kelkkailua, mutta kohokohtana jäi mieleen sähköavusteinen polkupyöräily tunturin ympäri. Hauskaa, mutta ajoittain erittäin raskasta. Tuli ehkä valittua omaan kuntotasoon nähden liian vaativa reitti.

Noin viikon kestäneen matkamme seuraavat etapit olivat Pyhä ja Ruka. Onneksi ja edelleen valitettavasti on todettava, että hiljaista oli. Pakkanenkin kiristyi, joten osa suunnitelluista aktiviteeteistä jouduttiin siirtämään hamaan tulevaisuuteen tai toteuttamaan rajoitetusti.


Kotiinpaluu sujui ilman ongelmia, toki toimme pakkaset perässämme Pirkkalaan ja Pirkanmaalle. Tätä kirjoittaessa tuntuu oikeasti, että talvi seurasi meitä. Hyvä niin, pakkasen paukkuessa on sopivaa keskittyä sisätöihin ja valmistautua loman loppumiseen ja arjen alkamiseen.
